lauantai 1. lokakuuta 2016

Oppimissopimus. Vol. 2.

Missä olen ollut


Olen ollut vuoden verran ihanassa ja hedelmällisessä epätietoisuuden tilassa. Selvästi uuden kynnyksellä. Asetin edellisessä oppimissopimuksessa itselleni kaksi tavoitetta. 

1. Harjoittelen dialogitaitoja
2. Kehitän itsekuria ja asioiden loppuun saattamista. Tyynnytän mieleni katselemaan vierestä kun ideoita tulee ja menee. 

Missä olen nyt


Olen hämmästynyt, miten hyvät ja olennaiset tavoitteet olen itselleni asettanut. Olen yhtä hämmästynyt siitä, että olen nimenomaan näissä asioissa edistynyt huimasti kuluneen vuoden aikana. Dialogia olemme harjoitelleet oppilaiden kanssa sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti ja tuloksiakin alkaa pikkuhiljaa näkyä.

Omat dialogitaitoni eivät ole mainittavasti kehittyneet, mutta ymmärrän nyt aiempaa paljon paremmin, mistä se johtuu ja miten voin alkaa edistyä asiassa. 

Olen myös hyvin selvästi jo saanut kokea, miten vähäinenkin harjoitus todella tyynnyttää mieltä ja miten se todella saa mitä moninaisemmat asiat edistymään aiempaa vaivattomammin. Ja tekee samalla hämmästyttävän onnelliseksi. 

Olen tehnyt hartiavoimin töitä asioiden priorisoimiseksi ja yksinkertaistamiseksi ja tiedän tässä olevani itselleni täsmälleen oikealla tiellä. Tiedän nyt aiempaa huomattavasti selvemmin, mitä haluan. 

Mihin haluan mennä


Seuraavan vuoden omistaudun opettelemaan itsestäni huolehtimista.  Harjoittelen siis itseni johtamista ja laadukasta oman työn suunnittelua. Raivaan kalenteriin niin paljon vapaata kuin ikinä pystyn ja uskallan. Ja vielä vähän enemmän. Ja katson riemukkaan uteliaana, mitä siitä seuraa. Aion myös tehdä elämäni ensimmäisen matkan yksin. 

Miten pääsen sinne


Pääsen tavoitteeseeni lukemalla joka päivä jotain tavoitettani tukevaa kirjallisuutta ja onnittelemalla itseäni joka päivä kaikista niistä askeleista, jotka olen ottanut kohti tavoitteitani. Ja kirjoittamalla päiväkirjaa ja tekemällä muistiinpanoja. Ja kävelemällä metsissä. 

Mistä tiedän olevani perillä

Kun puristus keskellä rintalastaa lakkaa.
Kun kykenen millä hetkellä hyvänsä lepäämään tekemättä mitään, jos tarvetta juuri sillä hetkellä sattuu ilmenemään.
Kun päivät pitkät enimmäkseen vaan ihmettelen, mikä onnentyttö olenkaan. 

Valmentajafilosofiani, vol. 2

Olen kirjoittanut ensimmäisen versioni tänne. On todella mielenkiintoista nyt lukea vuosi sitten kirjoittamiani ajatuksia. On mielenkiintoista hahmottaa ensinnäkin jatkuvuuksia, mutta myös sitä, miten ajatukset muuttuvat, laajentuvat ja jäsentyvät. Olen ensimmäisessä versiossa kirjoittanut nöyryyden ja jatkuvan itserefleksiivisyyden vaatimuksesta sekä teorian ja käytännön ristiriidassa.

Nyt matkan päästä on helppo nähdä, että olen hapuillut kohti juuri niitä näkemyksiä, jotka kiteytyvät loistavasti Keshavan Nairin teoksessa A Higher Standard of Leadership. Lessons from the Life on Gandhi. 

Gandhin esimerkin otan nöyrin ja kiitollisin mielin ja sydämin johtotähdekseni. Tätä kohti on hyvä pyrkiä. Vaikka matkaa on paljon, ei tarvitse enää miettiä, mihin kannattaisi pyrkiä. Tai, että löytyisikö jostain paremmat so arvokkaammat tavoitteet. Tässä on kaikki olennainen. Tätä pyörää on turha alkaa keksiä uudelleen. Pelkkiä kolahduksia alusta loppuun.





  • Totuus ja väkivallattomuus ovat kaikkia toimia ohjaavia absoluuttisia arvoja. Pätevät yhtä lailla koko elämässä. Kotona ja koulussa. Puheissa ja teoissa.
  • On siis syytä elää kuten opettaa. Älä selittele.
  • Pitää omistautua pyrkimään sinnikkäästi kohti ihanteita ja tutkimaan omaatuntoaan. Ideaalin saavuttamattomuutta ei saa käyttää tekosyynä tavoitteiden laskemiselle. Ihanteen ja todellisuuden välisen matkan pituus ei kerro epäonnistumisesta vaan suuresta potentiaalista.
  • Vähennä riippuvuutta asioista, jotka johtavat sinua harhaan totuudellisuuden ja väkivallattomuuden polulta (raha, valta, maine, etuoikeudeet etc.). Mitä riippumattomampi olet, sitä helpompi on pitää kiinni korkeista moraalisista standardeista.
  • Ole avoin, älä salaa mitään. Tutki tarkkaan pienimpiäkin arkisia toimiasi ja ajatuksiasi totuudellisuuden ja väkivallattomuuden näkökulmasta.
  • Käy jatkuvaa totuudellista dialogia itsesi kanssa. Muuten kehitys ei ole mahdollista.
  • Reflektioon käytetty aika ei ole pois muusta työstä. Päin vastoin. Se pitää henkeä yllä ja kasvattaa työn laatua ja intensiteettiä.
  • Varustaudu siihen, että kun harjoitat moraalista rohkeutta ja teet oikeita asioita, saatat kohdata vastoinkäymisiä, jotka voivat tulla esimerkiksi monenlaisten menetysten muodossa. Voit menettää ystäviä, rahaa, aseman, suosiota, menestystä. Valmistaudu siis kohtaamaan rohkeutesi seuraukset.
  • Epäoikeudenmukaisuutta voi parhaiten vastustaa väkivallattomalla vastarinnalla: sillä että kieltäytyy vahingollisesta yhteistyöstä.
  • Niin kauan kuin valta ja hallinta hallitsevat ajatuksiamme johtamisesta, emme voi toteuttaa korkeamman tason johtajuutta eli palvelemista.
  • Keskity tekemään se, mistä olet itse vastuussa: kohtelemaan muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Hoida ensin omat hommasi, ennen kuin pyydät muita hoitamaan omansa.
  • Velvollisuuksiemme täyttämisen pitäisi olla elämäntapamme eikä keino ansaita palkintoja.
  • Muita palvellaan, koska on oikein tehdä niin.
  • Kaikkien palvelutekojen pitää noudattaa totuudellisuutta ja väkivallattomuutta.
  • Sitoutumisemme astetta ei mitata sillä, paljonko annamme, vaan sillä, kuinka paljon annamme siitä kaikesta, mitä meillä on.
  • Pyri jatkuvasti ymmärtämään ja tuntemaan palveltaviesi tarpeet.
  • Korvaa kontrolli palvelemisella.
Power is given to you by others. It is not yours; it is in trust with you and it is a great responsibility. Power is to be used for the benefit of those whose trustee you are.



Hei! Nimeni on Nina ja olen introvertti

On todella ihme ja varmaan jonkinlaista johdatusta, että nämä introvertti-kirjat nyt tielleni sattuivat. Itse asiassa sain Cainin kirjan jo muutama vuosi sitten yhdeltä tarkkasilmäiseltä ja viisaalta ystävältäni joululahjaksi. Aloitinkin silloin sen lukemista, mutta se jäi minulta kesken. Silloin jo muistan kyllä ajatelleeni, että siihen täytyy palata, koska sen verran ehdin jo tajuta, että koulu on todella suunniteltu kaikin tavoin ekstroverteille ja että meidän todellakin pitäisi paremmin kyetä huomioimaan, että ehkä noin puolet oppilaistamme (ja opettajista!) on introvertteja - varsinkin täällä Suomessa. Introverttien olemassaolo olisi tietysti hyvä muistaa erityisesti silloin, kun intoilemme tiimioppimisen puolesta.

Intoverttikirjallisuudella on minulle nyt myös valtava henkilökohtainen merkitys. Olen nimittäin tajunnut  kyllä jo pitkään olevani itse hyvinkin introvertti, mutta en ole silti ajatellut asiaa ja sen seurauksia ollenkaan riittävästi. Kirjat avasivat silmäni sille, miten paljon olenkaan elämäni aikana niin töissä kuin kotonakin esittänyt hyvin paljon ekstrovertimpää kuin mitä olen.

Minuun pätevät jakamattomasti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki  introverttien tunnuspiirteet. Cain käsittelee paljon esiintymispelkoa, mutta siitä minä en juurikaan kärsi. Ainakaan silloin jos olen voinut valmistautua hyvin. En myöskään puhu hiljaisella äänellä vaan paasaan usein hyvinkin kovaäänisesti (tämä on myös ammattitauti, olen ollut huomaavinani, ja siksi opettajahuoneissa desibelit ovatkin usein melkoiset).

Olen vihdoinkin oivaltanut, että minulle on todella ratkaisevan tärkeää saada tehdä työni hyvin ja saada tehdä jotain sellaista, mikä on omien kriteerieni mukaan oikeasti merkityksellistä. Minulla ei ole pienintäkään tarvetta tuputtaa omia usein aika korkeita standardejani muille, mutta kärsin, jos en saa itse noudattaa niitä. Minulla on todellakin biologiaani kaivertunut tarve saada uppoutua töihini ja uuden luomiseen, oppimiseen ja ajattelemiseen.

Yhdessä ajatteleminen minulta onnistuu harvoin, sillä koska esitän jatkuvasti paljon ekstrovertimpää kuin olen, olen suurimman osan aikaa aivan näännyksissä. En tajua, mistä oikeastaan puhutaan ja puhun itse usein ihan jostain muusta kuin muut. Silloin huomaan vetäytyväni usein puolustuskannalle ja tunnen oloni pelokkaaksi, vihamieliseksi ja ajoittain jopa hätääntyneeksi. Ja mitä enemmän hätäännyn, sitä villimmiksi juttuni käyvät. Olen vasta nyt tajunnut, miten paljon opettajana toimiminen vaatii ajattelemista ja reflektointia. Sille pitää varata erikseen aikaa ja minulta se onnistuu parhaiten siis omassa rauhassani.

Cain tuo monin tavoin esiin sen, kuinka joustavia me ihmiset olemme ja kuinka pystymme tarvittaessa toimimaan luontaisten taipumustemme vastaisesti, mutta olennainen kysymys on pitäisikö meidän yrittää manipuloida käytöstämme käytettävissä olevissa rajoissa vai pysyä itsellemme uskollisina? Missä vaiheessa käyttäytymisen kontrolloimisesta tulee turhaa tai uuvuttavaa? Omalla kohdallani olen harrastanut kontrollia niin paljon, että se on osaltaan johtanut minut useassa otteessa vakavan uupumisen ja ahdistushäiriön reunalle ja ajoittain syvyyksiin. Niinpä olenkin itselleni nyt luvannut, että loput työurastani aion olla huomattavan paljon uskollisempi itselleni ja olla enimmäkseen juuri  niin introvertti kuin olen. Uskon, että siten myös työpanokseni laatu itse asiassa paranee.

Viisikymppisenä pelissa alkaa olla vähitellen konkreettisemmin ja konkreettisemmin koko elämä. Minulla on työuraa jäljellä noin viitisentoista vuotta. Sillä, millaisia valintoja näinä vuosina teen, on päivä päivältä dramaattisempia vaikutuksia siihen, millaisia tulevat eläkepäiväni tulevat olemaan.

Yhdestä stressinhallintakirjasta löytyi tällainen pieni kuvittelutehtävä, joka oli mielestäni aika pysäyttävä ja jota olen hieman muokannut. Kuvittele kaksi seuraavaa tilannetta:


  • Täytät 75 vuotta. (Onneksi olkoon!) Istut vanhainkodissa ja syöt syntymäpäiväkakkua. Hoitaja kuivaa juuri suupieliäsi. Kukaan ei tule käymään luonasi. Seurustelit työikäisenä vain työpaikalla etkä ehtinyt pitää yhteyttä muihin. Mitä työtä teit? Et muista, koska aivosi vaurioituivat vuosikausia sitten saamasi veritulpan jälkeen. Keho oli uupunut, koska se ei saanut koskaan rentoutua.
  • Täytät 75 vuotta. (Onneksi olkoon!) Istut olohuoneessa rakkaan puolisosi, poikasi, lastenlastesi ja serkkujesi kanssa. Huoneessa on myös ystäviäsi taidehistorian kurssilta ja maalauspiiristä. Syötte hyvää ruokaa ja nautitte. Aterioinnin jälkeen nouset ylös ja kiität saamastasi lahjasta: Italian-matka kahdelle. Olet onnellinen työvuosistasi ja siitä, että 50-vuotiaana opettelit vihdoinkin kuuntelemaan itseäsi ja huolehtimaan itsestäsi ja  muistit myös rentoutua kunnolla.




Cain neuvoo meitä syventymään henkilökohtaiseen ydintehtäväämme. Juuri näin aion vastedes uskollisesti tehdä. Oma ydintehtäväni löytyy luokasta ja sen kirkastamiseksi päivitän ja mietiskelen jatkossakin säännöllisesti omaa oppimispäiväkirjaani ja valmentajafilosofiaani.

Cain suosittelee, että me introvertit rakentelemme itsellemme "palautuslokeroita", joihin voimme työpäivän aikana vetäytyä lepäämään. Koulussa näiden keksiminen ei ole aivan helppoa. Lämpimän sään aikana vetäydyn usein esimerkiksi autooni. Olen myös alkanut viettää aikaani opettajahuoneessa kuulokkeet korvilla. Haaveilen, että olisi huone, johon niin introvertit oppilaat kuin opettajatkin voisivat välillä vetätytyä lataamaan akkujaan. Uskon, että tämä lisäisi dramaattisesti opettajien työhyvinvointia ja vähentäisi esim. sairaspoissaoloja. Meitähän on noin puolet.

Tärkeää on myös hakeutuminen oikeanlaiseen valoon:

Täyden elämän salaisuus on hakeutua oikeanlaiseen valoon. Joillekin se on Broadwayn parrasvalo, toisille taas kirjoituspöydän lukulamppu. Käytän luontaisia voimiasi - pitkäjänteisyyttä, keskittymistä, oivalluskykyä ja herkkyyttä - tehdäksesi työtä jota rakastat ja jolla on merkitystä. Ratkaise ongelmia, tee taidetta, ajattele syvästi.


Luetut kirjat

AALTONEN, Tapio: Luova kutsumus 2
AMABILE & KRAMER: Pienet suuret teot 3
CAIN, Susan: Hiljaiset. Introverttien manifesti. 3
CHOPRA, Deepak: Sielukas johtaminen 2
CUNNINGHAM, Ian: The Wisdom of Strategic Learning 3
COELHO Paulo, Alkemisti 3
COELHO Paulo, Valon soturin käsikirja 2
DEMELLO Anthony, Havahtuminen 3
FURU, Patric: Jazzia johtamiseen 3
HECHT, Yaacov, Democratic education 3
ISAACS, Dialogue 3
JONKMAN, Linus: Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous 2
JÄRVILEHTO, Lauri. Hauskan oppimisen vallankumous 3
LARSSEN, Erik Bertrand. Paras 3
LÖYTÄNÄ & KORTESUO: Asiakaskokemus 1
MALMELIN & HAKALA: Radikaali brändi 3
UUSITALO-MALMIVAARA (toim.): Positiivisen psykologian voima 3
MARTELA, Frank: Tahdonvoiman käyttöohje 1
MÄKINEN & KAHRI & KAHRI: Brändi kulmahuoneeseen 1
NAIR, Keshavan: A higher standard of leadership 2
O’REILLY & PFEFFER: Hidden Value 3
PARANTAINEN, Jari: Pölli Tästä 2
PARANTAINEN, Jari: Tuotteistaminen 3
REHN, Alfred: Vaaralliset ideat 3
REPO-KAARENTO Saara: Innostu ryhmästä 1
SALMINEN, Jari: Taitava tiimivalmentaja 2
STENBERG, Katariina: Riittävän hyvä opettaja 1
TUULANIEMI, Juha: Palvelumuotoilu 3
VENKULA, Jaana: Epävarmuudesta ja varmuudesta 2

Pisteitä tasan 69!!! :-D
Näistä monista olen kirjoittanut täällä blogissani, osasta muistiinpanot eli kolahdukset ovat vain lukuisten muistikirjojeni uumenissa.

LISTAN ULKOPUOLELTA ESIMERKIKSI

MARTELA, Frank: Valonöörit
THIH NHAT NANH: Pelko
TOLLE, Eckhart: Tyyneys puhuu
TOMPERI & JUUSO (toim.): Sokrates koulussa. Itsenäisen ja yhteisöllisen ajattelun edistämisen opetuksessa

  • iso pino erilaista erikseen lutteloimatonta henkiseen kehittymiseen, tietoiseen läsnäoloon, stressin, ahdistuksen & uupumuksen luomuhoitoon, itsensä kuuntelemiseen ja ruumiin viisauteen liittyvää kirjallisuutta.
  • tietysti kaunokirjallisuutta + sisustus- ja keittokirjallisuutta + taidekirjoja